Taas iski pakkomielle palvella.
Olen tyyppi, jolle valitettavasti vain liikaa on tarpeeksi. Sitä se innostuminen teettää. Onneksi mulla on sut.
Viime aikoina olen pyytänyt sinunkin huomiotasi mieltäni riivaaville pohdinnoille yrittämisestä, yrittäjän menestyksen ehdoista ja sen merkityksestä ihan kaikille.
Myös media tuntuu valpastuneen näiden teemojen suhteen. Yksi twiitti ja yksi blogi on saanut palstatilaa Uudesta Suomesta, Talouselämästä, Arvopaperilehdestä, Kauppalehdestä, Taloussanomista – puhumattakaan somen yhä paisuvasta keskustelusta ja palautteesta. Kaikkien yhteisen hyvinvoinnin perusta kiinnostaa.
Ehkä tätä uskaltaa vielä jatkaa.
Mutta ei enää yksin.
Kaivan valkohehkuisen nuoruuteni historiasta tyypin, joka herättää tunteita, ajatuksia ja tekoja, jolla on paljon annettavaa ja yllättävän kohtuullisesti otettavaa tilalle.
Hän on kaimani. Jari Parantainen. Ärsyttävän nerokas mies Nosteen, Pölli tästä, yrittäjiä parikymmentä vuotta palvelleen palvelumuotoilu- ja tuotteistusosaamisen takana. Meillä on Jarin kanssa yhteistä ja intohimoista historiaa.
Parantainen tuli kylään Strongholdiin. Alettiin keskustella. Pyydettiin Paassolaa tallentamaan. Sami Paassola vaikuttui vapaamuotoisesta ja villiintyneestä keskustelusta niin, että lankesi loveen. Älä anna oman horisointtisi heilua Samin taiteellisesta kameratyöskentelystä. Hän kai humaltui inspiksestämme.
Tehtiin siis Parantaisen Jarin kanssa sun iloksesi neljä pätkää voitosta, hinnoittelusta ja tuotteistamisesta teemalla Mene ja tee syntiä, siis voittoa.
Niinhän se on, että yhteiskunta kurjistuu tai kukoistaa sen perusteella, tekevätkö yritykset voittoa ja kuinka paljon.
Jos tunnet tarvetta kiistää tämän tunnevaltaisesti, olet ehkä liittynyt väärän heimoon. Siinä tapauksessa hae joku hapantunutta piimää palvova porukka. Sielläkin tulee paha mieli, mutta sille löytyy onneksi syypää kaukana itsestä.
Laajennetulle perheelleni toivon inspiroivia ja vaikutuksiltaan kauaskantoisia hetkiä Jari Parantaisen ja mun seurassa.
jarisi