Soitan yrittäjälle. Minulla on rahastondis ja olen aikeissa hedelmöittää hänet.

”Paljon kassassa juuri nyt?”

”Ööh…nyt ei ole paljon, vähemmän kuin eilen.”

Kävimme saman keskustelun eilen. Silloin oli kymppi.

”Ja sit se luku: paljon kassassa nyt?”

”Ootas…katsotaan…kassassa on…tota, 25!” kaveri tiedoksiantaa melkein iloisena.

”Sä sanoit, että kassassa on vähemmän kuin eilen. Eilen oli kymppi. Kumpi lausunnoistasi on epätarkka?”

”Siis limiittiä on jäljellä 25.”

Firmalla on 40 tuhannen euron limiitti. ”Eli kassanne on 15 000 euroa pakkasella.”

”Voi sen noinkin sanoa.”

”Niin voi, koska juuri noin asiat ovat.”

”Joo.”

”Kuule ystävä. Jos mä en olisi sitoutunut sinun ja yrityksenne menestykseen, todennäköisintä olisi se, että lupaava firmanne, jolla on hyvä tuote ja iloisia asiakkaita, menisi jonakin tällaisena hetkenä konkurssiin. Yli kolmenkymmenen vuoden tarina päättyisi suruun ja katkeruuteen. Te olette tilassa, jossa yritys ei kestä yhtään yllättävää vastoinkäymistä. Kun kassa on kuiva, se ei kestä yritystoiminnan arkeen kuuluvia iskuja.”

Keskustelu tiivistyy, tunnelma kirkastuu. Sovimme että ostolaskuja viivästytetään hieman. Soitetaan alihankkijoille ja pyydetään 10 päivää maksuaikaa. Rauhoitetaan tunnelmia toimittajapäässä.  Soitetaan asiakkaille ja pyydetään maksupostiin etukenoa. Hankitaan pyhän innoituksen vallassa lisää toimeksiantoja järkevin ehdoin. Ilmoitetaan yrittäjän perheelle uudesta seikkailusta: syksyksi kesäkuntoon! Yrittäjän perhe syö kesän juureksia ja itse kalastettuja kaloja. Teinit ajavat festareille polkupyörällä. Sähkösopimus katkaistaan neljäksi kuukaudeksi. Villapaitaa päälle ja joulun ylijäämäkynttilöistä tunnelmaa.

Entä rahoituksen järjestäminen? Yritykset eivät saa rahoitusta, kun niiltä on rahat loppu. Paitsi tuurilla epärealistisilta sijoittajilta ja silloinkin huonoilla ehdoilla.

Tässä tarinassa käy hyvin. Yrityksellä on hyvä tuote ja viisastuvat omistajat. Kaveria odottaa palkkapäivä. Se koittaa arviolta 2 555 päivän päästä.

Sitä ennen kaveri saatetaan siunattuun tilaan. Hän kantaa sisällään menestyvän yrittäjän sikiötä seitsemän vuotta. Synnytyksen jälkeen hänen elämäntyönsä annetaan isompaan ja varakkaampaan kotiin.

Hedelmöitys tapahtuu nostamalla yrittäjän kassatietoisuus samalle prioriteettitasolle kuin hengittäminen, alaikäisten lasten olinpaikkakoordinaatit ja oman jaksamisen olosuhteet.

Yrittäminen on yksinkertaista kuin auton ajaminen. Jos ajaa hyväkuntoisella autolla sääntöjen mukaan, tilanteen ja taitojen mukaisella nopeudella, pisteestä A pääsee pisteeseen B aika lailla varmasti. Paitsi että ei pääse, jos polttoaine loppuu kesken matkan. Tarvitseeko tässä nyt sanoa, mitä auton polttoaine vastaa vertauskuvallisesti yritystoiminnassa? Huh, kiitos.

Minulla oli kerran vene, josta oli polttoainetankin mittari rikki. Se näytti tyhjää niin täytenä, puolillaan kuin tyhjänä. Sitä tottui tilanteeseen, että vene kulki, vaikka ison tankin mittari väitti bensan loppuneen. Ajaa rallattelin saaresta satamaan ja takaisin yli kesän kohti syksyä. Kunnes eräänä tuulisena varhaissyksyn päivänä polttoaine oikeasti loppui. Kovassa aallokossa Buster Magnum liikkuu turhan raskaasti kohti satamaa lyhyen melan turvin. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Raha on samanlainen asia yrittäjälle.

Olen saanut seurata liiankin läheltä, kun hyvää tulosta takova ja ripeästi kasvava yritys menee konkurssiin, koska kassa leikkaa kiinni.

Sattumalta saman päivän iltana minulta yrittää ostaa palveluitani yrittäjä, jonka kassassa on vähemmän rahaa kuin yrittäjille suunnattu verkkokurssi Y4K maksaa. En myynyt.

Ymmärrän syyt toivonkipinän takana. Hän tietää tarvitsevansa ideoita, inspiraatiota ja ihmisiä, joista rakennetuilla pitkospuilla voisi vaeltaa suon yli. Autan häntä toisella tapaa, ilman laskua.

Viisas ja vähäistä tuloistaan huolimatta vaurastunut vanha yrittäjä kysyi minulta kerran, minkä ikäisenä tienasin rahaa ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelta.

Olin yksitoista. Jaoin Soukan Popsi-kauppiaan mainoslehtisiä Iivisniemessä. Olin vaihtamassa koulua Tapiolaan ja suunnittelin pyöräileväni kahdeksan kilometrin koulumatkan. Tarvitsin vaihdepyörän. Äiti kannusti hakemaan pestiä mainosten jakelijana.

”Entä kuinka monta kertaa tilisi on käynyt nollilla pyörän hankkimisen jälkeen?”

Mielenkiintoinen kysymys, mites tämä menikään? Pyörä (10-vaihteinen Tunturi) maksoi paljon, mutta kauppiaan ja minun yhteistyö jatkui molempien tarpeiden motivoimana. Entäs sen jälkeen…? Siivoushommia äidin kanssa. Varhaisjakelua, aamulehtien kantoa. Raksahommia isän kanssa. Muita kesätöitä. Keikkaa, hanttihommaa. Postipoikana. Lehtikirjoittelua. Puhelintyötä. Työ ja siitä saatavat roposet olivat minulle paremman tulevaisuuden rakennusaineita. Töitä intohimoisesti etsinyt löysi niitä, koska kaikki kävi.

”Ei kertaakaan. Pankkitilini ei ole ollut tyhjä koskaan sen jälkeen, kun aloin tienata omaa rahaa.”

Asiaa selittävät onnekkuus ja ahkeruus. Näiden turvin olen saanut kehittää kiinnostukseni kohteista jonkinasteista lahjakkuutta.

Olen kysynyt saman kysymysparin – ”Kuinka vanhana aloit tienata omaa rahaa? Ja kuinka usein pankkitilisi on kuivunut tyystin sen jälkeen?” – suurelta joukolta oman työnsä avulla vaurastuneilta ihmisiltä.

Kas kas, sama vastaus toistuu. Vaurastuneet eivät ole kertaakaan antaneet kassan kuivua. He ovat mieluummin myyneet omaisuuttaan, luopuneet rakkaasta kesämökistään, räväkästä autostaan, muuttaneet kauemmas ja pienempään asuntoon, vältelleet juhlia ja yökerhokierroksia, tehneet kirppislöytöjä – sekä samalla tehneet entistäkin ahkerammin niitä ikäviä, mutta välttämättömiä ja arvokkaita asioita, joista kasvava joukko asiakkaita maksaa reilusti.

Strategia tarkoittaa minulle yrityksen vahvuuksien vivuttamiseen tähtääviä johtamistapoja, joiden ansiosta markkinat kasvattavat yritystä.

Strategian ydintarkoitus ei ole varmistaa voittoa. Miksi? Koska strategiassa ei ole kyse riskin pienentämisestä, vaan riskiposition hallitusta kasvattamisesta. Jos riskipositio ei kasva, eivät myöskään tuotto-odotukset voi kasvaa. Kriittinen avain strategiseen onnistumiseen on riskiposition hallinta.

Strategian tarkoitus sodassa on estää tappio ratkaisevassa taistelussa, jotta koko sotaa ei hävittäisi. Kun ratkaisevan taistelun voittaa, lopusta huolehtii aika.

Yritystoiminnassa strategian ydintarkoitus on lykätä konkurssia kauemmas.

Jos saat elää, saat nähdä. Ja tehdä. Oppia. Siksi lopulta myös onnistua.

Sama pätee yritystoimintaan. Niin kauan kuin pääoman pelilisenssisi on voimassa, yritys voi löytää tuotteelleen ja sen kehityspotentiaalille markkinaraon, josta käsin on mahdollista, jopa todennäköistä alkaa vaurastuttaa lopulta myös omistajia.

Raha. Miten se vaikuttaakaan tapaamme ajatella ja tuntea, kykyymme toimia ja tehdä tulosta. Miten se ruokkiikaan harhoja. Synnyttää illuusioita. Erottaa ihmisiä toisistaan. Ja yhdistää. Murskaa itsetunnon. Joskus rakentaa.

Tapasin kerran ison yleisötilaisuuden lopuksi säikyn sihteerin. Hän oli kovin kuormittunut. Vähän itkuinen. Estynyt ja ahdistunut. Hänellä oli ikävä pomo. Ja työkaveri, joka kiusasi. Juteltiin, kunnes molemmilla on parempi mieli.

Kului monta vuotta.

Tapasin sihteerin uudestaan. Olin keikalla samalla paikkakunnalla. Hän oli tullut verestämään muistojaan. Hän oli muuttunut. Tyystin. Auki, vahva, seksikäs. Aikuinen nainen, ei enää tyttölimboon jäänyt nuhapumppu.

Mitä oli tapahtunut?

”Minä aloin säästää ja sijoittaa pieniä summia sen meidän keskustelun jälkeen. Tein lisähommia, säästin ja sijoitin. Lopulta minulla oli yli puolen vuoden palkka käteisenä tileilläni. Tajusin, että koska en ole riippuvainen työpaikastani, pomolla ei ole minuun mitään sellaista valtaa, jota minä en hänelle suo. Seuraavan ilkeilykohtauksen jälkeen ilmoitin hänelle, miten minua ei kohdella ja missä nykyisin kulkee raja. Ihme kyllä uskoi kerrasta. Siitä pari kuukautta myöhemmin vaihdoin hyvään firmaan. Nykyisin olen henkilöstöpomo.”

Tuskinpa henkilöstöjohtajan kasvutarina yksin rahasta riippui. Tärkeämpiäkin tekijöitä löytyi. Mutta rahasta tuli hänelle itsenäisyyden ja omanarvontunnon symboli, joka katalysoi tärkeämpien kasvutekijöiden vaikutusta.

Olen rakkauden kulkukoira. Kerjään rakkautta tuntemattomilta. Yritän miellyttää massoja. Nuorempana sairauteni oli niin pahalaatuinen, että tuohduin väitteistä, jotka uhmasivat laiskasti ajattelevien massojen ajatuskramppeja.

Minua kuohuttaneet liittyvät väittämät olivat tällaisia:

Työelämässä ihminen on kulu tai tulo. Kuluja pyritään vähentämän ja tuloja lisäämään.

Ihmisen taloudellisen kohtalon päättää hänen rahaan liittämänsä assosiaatiot, mielleyhtymät.

Ihmisen tulevaisuuden rahavirrat määräytyvät sen perusteella, käyttäytyykö hän kuin kuluttaja vai investoija.

Sittemmin olen tutkinut asiaa niin empiirisesti kuin teoriassa, suurten otosten ja laajojen lähdeaineistojen tukemana. Juu, väittämät ovat karkeistuksia. Mutta ne ovat riittävän totta.

Yrittäjän suhde rahaan vaikuttaa siihen, kenen kukkaroon hänen raatamisensa ja riskinsä rahana sataa: alihankkijoiden, asiakkaiden, henkilöstön, verottajan, rahoittajien – vai kenties myös omaan kukkaroon.

Se on selvä, että valtaosa yrityksen rahavirroista kuuluukin muille kuin yrittäjälle, mutta jos yrittäjän euromääräiset tulovirrat eivät kasva, jotain on pielessä. Sehän on suorastaan vääryys. Hänhän yksipuolisella riskillään synnyttää, suojelee, hoitaa ja paiskii töitä yrityksensä eteen – kai siitä nyt korvauskin kuuluu?

Yrittäjä joutuu tekemään kaiken muuttavan valinnan: olenko hyväksikäytettävä uhri vai omaisuudelleni tuottoa vaativa omistaja? Olenko muiden kulutuksen mahdollistaja vai omaisuuteni arvoa kehittävä investoija?

Valtaosa, ylivoimainen enemmistö yrittäjistä tyytyy ensin mainittuihin vaihtoehtoihin.

Miten niin kyse on valinnasta ja tyytymisestä? Etkö sä Sarasvuon kusipää tosiaan tiedä, miten perkeleellisen vaikeaa yrittäminen on!?! Itse asiassa tiedän. Todennäköisesti paremmin kuin sinä.

Siten niin kyse on valinnasta ja tyytymisestä, että ihmisen työ ja elämä noin ylipäänsä toteutuvat lopulta arkisten valintojen ja standardien todennäköisyyksien kautta.

Luonnonlait vaikuttavat meihin, tiesimme niistä tai emme. Myös ihmisten lait noudattavat sääntöä, jonka mukaan tietämättömyys lain velvoitteista ei ole turva lain rikkomisen seuraamuksista.

Yrittämisen lainalaisuudet toimivat samoin.

Jos kassavirta ei kiinnosta, kaikki kärsivät, mutta onneksi lyhytaikaisesti. Paitsi yrittäjä. Hänen kakkunsa on pidempi. Viisitoista vuotta. Joissakin tapauksissa 20 tai 25 vuotta.

Jos tuote ei ole asiakkaiden suosiossa, joutuu tekemään työtään orjapalkalla.

Jos yrittäjä ei ymmärrä investoida ihmisiin, hankkia ja hoitaa vahvistuksia työyhteisöön, joutuu lopulta tekemään kaiken arvokkaan työn itse – ja katkeroitumaan siitä, että otti eläteikseen joukon laiskoja idiootteja. Jos yrittäjä sietää omaa tai työyhteisönsä huonohenkisyyttä ja alisuoriutumista, hän maksakoon kypsymättömyydestään ja kyvyttömyydestään kovan hinnan.

Jos kasvava joukko tuntemattomia ihmisiä ei pääse tutustumaan yrityksen tarinaan, yritys ja sen tuote jäävät niin tuntemattomiksi ja samantekeviksi ilmiöiksi, että kasvottoman alihankkijatorpparin rooli taitaa olla parasta, mihin yrittäjä yltää.

Jos yrittäjä ei ole selvillä liiketoimintakriittisistä numeroistaan, hän kuuluu helpompiin hommiin.

Raha ja yrittäminen ovat taitoa kysyviä tahtolajeja.

Niihin liittyy vakaumuksellisia väärinkäsityksiä. Paljon.

Taudinkuvaan liittyy pakonomainen tarve pitää ääntä väärinkäsityksistään.

Kaheleiden kuorohuutoa johtaa joukko ihmisiä, joiden elinkeino perustuu eteenpäin pyrkivien ihmisten yhteiskunnalliseen geenimanipulointiin herkkusieniksi. You know, pimeetä ja paskaa.

Kun tuhat ihmistä vaurastuu Suomessa, siitä ei seuraa, että satatuhatta ihmistä köyhtyy ja kadottaa näköalansa.

Käy ihan päinvastoin. Tuhannen ihmisen vaurastumisesta seuraa, että sadantuhannen ihmisen tulot kasvavat ja tulevaisuudennäkymät kirkastuvat. Merkittävä osa sadastatuhannesta ihmisestä vaurastuu myös, mutta vasta toisessa aallossa.

Kaikille kävisi paremmin, jos yrittäjät ymmärtäisivät rahan päälle.