Hei ystävä,

Jos olet yrittäjä tai harkitset sellaiseksi ryhtymistä, tämä teksti kannattaa tavata tarkasti. Nyt olisi kuolemattomuutta tarjolla. (Sori, mut ei sori. Ensin ylimyydään, sitten yliylitoimitetaan. Tää on sitä ensimmäistä. Jälkimmäisen ajankohta riippuu susta.)

Luin sattumalta samana päivänä sekä Tieteen kuvalehden Historia -aikakauslehteä että kuuntelin pitkällä lenkillä nerokkaan Yuval Noah Hararin henkeäsalpaavaa kirjaa Homo Deus. Molemmissa ajattelun aminohappolähteissä kuvattiin ihmeen kaltaista ilmiötä nimeltä Egyptin pyramidit.

Pyramidi on kivestä rakennettu koti kuolleelle jumalalle. Se toimii sekä astraalihissinä tuonpuoleiseen ja taivasten valtakuntaan että tukikohtana edesmenneelle jumalalle, jotta tämä voisi yhä vaikuttaa maallisen valtakuntansa asioihin.

Ensimmäiset pyramidit olivat ihan paskoja. Romahtelivat. Eivät toimineet astraalihissinä eivätkä tukikohtana valtakunnan kohtaloiden ohjaamiseen.

Vaan mitä voivat rajoittavat realiteetit uskonnon ja tieteen liittoa vastaan? Yli ajan eivät mitään.

Vajaan sadan vuoden ja neljän jumalasukupolven (ihmisiä ne tyypit tietenkin olivat, mutta jotta juttu olisi toiminut, faarao piti esittää jumalana) kestänyt tuotekehitystyö johti käsittämättömästi 146,5 metriä korkeaan, geometrisesti virheettömään Khufun pyramidiin, johon upposi kuusi miljoonaa tonnia (6 000 000 000 kiloa!) kiveä.

Neljännen sukupolven pyramidin rakennustyöt kestivät vain 20 vuotta. Eli vähemmän kuin Länsimetro, joka on kuitenkin huomattavasti vaatimattomampi hanke.

Khufun pyramidin rakentajien saavutusta on pidetty selittämättömänä. Moni terveiden kirjoissa kulkenut ja tutkijaksi tituleerattu tyyppi on tosissaan väittänyt, että suoritusta ei selitä mikään muu kuin avaruusolentojen apu.

Neljä ja puoli tuhatta vuotta sitten ei ollut koneita eikä asiallisia työkaluja. Kiven työstämiseen ei ollut nostimia, räjähteitä, ei edes rautaa. Siihen maailmanaikaan oli sentään pronssia, joka on kuparin ja tinan lejeerinki. Mutta pronssi oli aivan liian kallista, jotta sitä olisi duunareitten työkaluihin tuhlattu. Pyramidin rakennusporukan työkalut tehtiin puusta ja kivestä. Ja energianlähteenä käytössä oli vain keskimäärin alle 60-kiloisen miehen sitkeys. Näillä piti pärjätä.

Siksi joidenkin selitysten mukaan vain avaruusolennot selittävät Gizassa sijaitsevan Khufun pyramidin.

Höpsis. Pyramidit rakennettiin samalla arjen magialla, joka palautti Trainers’ Housen jo monen silmissä kuolleiden kirjoista ja joka palvelee sinua yrittäjäurasi maaliin saakka. Jos vain kiinnostusta riittää.

Kerron lyhyesti kaksi ilmiötä, jotka selittävät pyramidien rakentamisen ihmeen. Tämän oivalluksen hedelmöittivät lenkillä siis sivistävä Yuval Noah Harari ja Historian Kuvalehti.

Yksi. Vapaaehtoisten tunne tarkoituksesta. 

(Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, pyramidia eivät rakentaneet orjat tai sotavangit, kunnes kuolla kupsahtivat. Pyramidin rakensivat maanviljelijät, jotka työskentelivät rakennuksilla niinä kuukausina, kun Niili tulvi ja pellot olivat veden vallassa. Pyramidin työntekijät saivat palkkaa, jolla itse kunkin perhe isovanhempineen eli. Kausiduunarit ruokkivat kulutuksellaan kaupungin kasvua. He tunsivat, että heidän kuluttavalla ja vaarallisella työllään oli tarkoitus, koska elävä jumala faarao tarvitsi kuoleman jälkeisen kotinsa, jotta maanviljelykseen perustuva elämäntapa onnistuisi vielä sukupolvien ajan.)

Kaksi. Ihan rehellinen organisointikyky.

(Khufun 146 metriä korkea pyramidi rakennettiin 2 300 000 kivenlohkareesta, joista kukin painaa kaksi ja puoli tonnia. Rakentaminen kesti sen 20 vuotta.

Koska johtamismalli oli lean, vauhti ja virtaus oli henkeä salpaava. Joka tunti piti saada tarkalle paikalleen 12 kivenjärkälettä, eli yksi 2 500 kiloa painava murikka kohdalleen lihasvoimin joka viides minuutti. Jotta homma ei jatkuvasti seisoisi, kiviä piti louhia oikean kokoiseksi toisaalla, siis Gizan kivilouhoksella, noin tuhat lohkaretta päivässä. Erikseen piti vielä tilata 100 000 hienolaatuisempaa kalkkikiveä Turan kivilouhokselta Niilin toiselta puolelta. Itse hautakammion kivet tuotiin 900 kilometrin päästä Assuanista.

Hommaa ohjasivat elävältä jumalalta valtamandaattinsa saaneet virkamiehet. Rakentamisen lisäksi he ohjasivat ruokahuoltoa, rekrytointia, koulutusta, suunnittelua, palkanmaksua, laaduntarkkailua jne.

Tähän eivät Länsimetron konsulttipellet pysty. Ei vaikka apuna on jos millaista vekotinta.)

Mieti nyt. Työkaluina kivi ja puu. Moottorina sinnikkäät company manit, joiden turvakengät olivat mallia sandaali. Työnohjaajina elämän jumalan edustajat, virkamiehet papyruskääreineen.

Ja vuodesta 2566 eaa jatkunut käyttökokemus osoittaa, että priimaa tavoiteltiin, mutta kuolematonta pukkasi. Okei, julkisivuremontin verran korjausvelkaa. Mutta vertaa suomalaiseen rakentamiseen!

Hararin mukaan tiede on impotenttia ilman uskontoa. Mitä tämä tarkoittaa? Tiede voi tuottaa teknologian, mutta ilman näkymättömään nojaavaa kulttuuria, ilman ihmisiä yhdistäviä symbolivoimia, tieteen luoma tuottavuuspotentiaali on aivan yhtä tyhjän kanssa. Sama ilmiö selittää tänä päivänä sellaisia yritysihmeitä kuin Tesla tai Google. Kuolevaiset tekevät siellä epätäydellisillä työkaluilla kuolematonta työtä.

Ja vastaavasti, uskonto (biologiset lajivietit ylittävä, uhrauksiin ja yhteistyöhön ajava, tuonpuoleisesta oikeutuksensa saava voima) ilman tiedettä johtaa kulttuurievoluution vastakohtaan, kulttuuriregressioon.

Tarvitaan siis sekä voimanlähde eli kulttuuri että johtamismalli eli strateginen ohjaus.

Miksi mä sulle pyramideista pauhaan? Koska sun pitää tehdä itsestäsi faarao! Jos ei sentään oikeasti kuolematon yrittäjä, niin ainakin sellainen, jonka alulle saattama tarina jatkuu seuraavaan ja sitä seuraavaan sukupolveen.

Juu, tiedän, heittämässäni haasteessa on sietämättömän epätodennäköistä onnistua, ellei lähes mahdotonta. Omallekin yritykselle on meinannut käydä kylmät. Mutta nyt tuntuu taas, että Trainers’ House voi hyvinkin luoda arvoa asiakkailleen, henkilöstölleen, omistajilleen ja yhteiskunnalle kauan sen jälkeen, kun minua eivät muistele enää kuin menneisyytensä vankilaan itsensä muuranneet.

Mun pääpointti on tämä: vaikka kuolemattomuuden tavoittelu epäonnistuisikin, kohtalosi on joka tapauksessa paljon parempi kuin jos tyytyisit suosiolla paljon vähempään. Yrittänyttä ei laiteta, yrittämättä jättänyt saa kitua jossittelun katkerassa vankilassa loppuikänsä.

Mut sulle ei käy niin! Kuvasin sulle pari filkkaa. Katso ne, niin jatketaan siitä.

Kohti kuolemattomuutta!

jarisi